Ilmaiset porno homoseksuaaliseen miten mies saa orgasmin

ilmaiset porno homoseksuaaliseen miten mies saa orgasmin

En voisi kuvitellakaan meneväni hänen kanssaan sänkyyn kertomatta mutta pelottaa, tulenko taas torjutuksi, vaikka tähän asti lämpimät tunteet ovat olleet molemminpuolisia. Jos tulen nytkin torjutuksi, uskallanko enää lähteä mihinkään juttuun mukaan? Elänkö loppuelämäni yksin koska kukaan ei halua tautista Haluaisin saada asiallista tietoa fetisismistä.

Tämä tiedontarpeeni on herännyt nykyisessä seurustelusuhteessani, jossa kumppanillani on parikin erilaista fetissiä. Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja. Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä.

Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä. Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani. Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä. Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa?

Tervehdys, Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa. Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa.

Olemme seurustelleet 16 vuotta. Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne. Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns. Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista. Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa. Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni.

Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana. Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä. Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät. Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa.

Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana. Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean. Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet.

Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä.

En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani. Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti? Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan? Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa. Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim.

Olen mies, ja tykkään kauheasti naisten farkuista, jostain syystä onlyn farkut kiihottavat, ja omistan itsekkin muutamia, olenko transvestiitti? Eli siis oon vuotias tyttö ja mulla on pieni ongelma. Noin vuoden ajan oon pitäny homopornon kiihottavana ja heteropornoon vaan oksettava ajatus. Aina kun nään kaks poikaa suutelemassa niin en voi muuta ku kattoa söpöä pari, mutta sitten kun nään tytön ja pojan suutelemassa niin mua alkaa oksettaa enkä haluu koskaan mietii suutelevani ketään.

Mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitäis tehä tän asian kaa tulevaisuudessa Lue vastaus. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä enkä edes masturboi. Olen siis pesunkestävä aseksuaali. Asia valkeni minulle vasta noin neljä vuotta sitten. Siihen asti vain elelin miettimättä koko asiaa. Ajoittain tunnen pientä kiihottumista, mutta niin vähän ja hetken aikaa ettei se johda mihinkään.

Naisia en ole lähestynyt pitkään aikaan. Olen asian kanssa aika hyvin sinut, mutta toisinaan mietityttää, että olisiko jotain tehtävissä, koska haluaisin haluta ja jotenkin tuntuu siltä, että minusta voisi seksuaalisuutta löytyäkin. Onko olemassa mitään "keinoja" asian korjaamiseksi? Onko aseksuaaleja koskaan "parannettu"? Olen 18 opiskelija ja tunnen olevani hukassa kaike shaiban keskellä.

Aloitin kolmevuotta sitten opiskelut ja siihen asti olin kuvitellut olevani hetero koska en ollut kiinnittänyt huomiotani naisiin. Aloitettuani koulun, huomasin jotain viehättävää uudessa luokkatoverissani. Yritin aluksi vältellä sitä tunnetta ja myöskin sitä kautta sitä tyttöä. Noh toisena vuonna hänet siirrettiin samaan soluun missä minä asuin ja huomasin välttelyn olevan vielä vaikeampaa.

Mietin jossain kohtaa lopetettavani koulun käynnin, koska jo ennen koulun aloittamista perheelläni oli ongelmia. Yritin jatkaa koulun käyntiä ja tapasin pojan, johon rakastuin.

Hän ei ollut kummoisen näköinen, mutta hän sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Noh noin kuukauden seurustelun jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olisin halunnut suhteelta. Hän alkoi pyytämään minua antamaan hänelle seksiä.

Olen erittäin mielyttämishaluinen ihminen. Suostuin siihen koska en halunnut silloin menettää häntä. Ekan kerran jälkeen hän alkoi haluta enemmän kuin olin valmis antamaan. Mutta koska pelkäsin yksin jäämistä niin paljon, suostuin sänkyyn hänen kanssaan toisen kerran. Sen kerran jälkeen kului pari päivää ja kolmannen päivän jälkeen hän lähetti viestin, jossa hän sanoi, etten ollut hänelle riittävä.

Tunsin oloni riittämättömäksi ja mietin entistä enemmän lopettamista. Siinä vaiheessa tunnustin sille tytölle pitäväni naisista. Koulunkäynti sai minut miettimään asioita uudelleen. En usko ikinä pystyväni sanomaan olevani lesbo. Parhain sana tähän on bi- seksuaali mutta miettiessäni tuota sanaa, ajatukseeni tulee heti mietteenä seksi.

Seksi itsessään tuntuu erittäin inhottavalta ja kun sitä kokeilin eksäni kanssa, en itse siitä niinkään osannut nauttia.

Olen miettinyt voinko sanoa itseäni aseksuaaliseksi bi- seksuaaliksi, koska romanttisella tasolla haluan kokemuksen molemmilta mutta en halua seksuaalista kokemusta kummastakaan.

Tunnen olevani hukassa enkä tiedä enää mitä tehdä. Tunnen olevani luovuttaja Lue vastaus. En ole koskaan ollut parisuhteessa, enkä harrastanut seksiä. Olen varsin tunteellinen ihminen, joten suhteen fyysistä puolta ajatellessani parisuhdekin saattaa tuntua ahdistavalta. Voisiko aseksuaalisuus johtua mahdollisesti omasta epävarmuudesta tai itseinhosta omaa kehoa kohtaan?

Seksi vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta, mutta ajatellessani itseni siihen kohdalle koen sen kuvottavaksi. Alastomuus on minulle epämiellyttävä asia, enkä kiihotu siitä.

Alastomat ihmiset eivät ole mielestäni hyvännäköisiä, vain enemmänkin ällöttäviä. En uskalla puhua muille asiasta, koska pelkäisin että minua pidettäisiin lapsellisena tai naiivina. Voisin kuvitella itseni helposti romanttiseen suhteeseen sekä miehen että naisen kanssa, ja minulle läheisyys on miellyttävä asia mutta vain omilla ehdoillani, enkä aina voi vaikuttaa siihen, jos tilanne saakin minut ahdistumaan.

Ajatus joistain seksuaalisista tilanteista voi olla mielestäni mielenkiintoinen, mutta samalla ajatus saattaa ahdistaa. Toisinaan tuntuu, että minussa on jotakin vikana. En uskalla määrittää itseäni aseksuaaliksi, sillä ajattelen, että ehkä tämä on vain vaihe ja myöhemmin kasvan 'normaaliksi' niin kuin muut. Tämä epävarmuus on jatkuva rasite, ja haluaisin vain olla varma itsestäni. Luulen kuitenkin, että joudun odottamaan pari vuotta ennen kuin saan tietää olenko varmasti aseksuaali.

Saatan pitää ihmistä fyysisesti viehättävänä, mutten ajattele ketään seksikkäänä. Voinko olla aseksuaali kaikesta tästä huolimatta? Pelkään tulla ulos kaapista, jos myöhemmin toteankin, että olen seksuaali, mutten kuitenkaan kestä epävarmuutta. Mitä voisin tehdä asialle? Olen ollut jo muutaman vuoden onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Mieheni on aina ollut ainutlaatuinen ja täydellinen silmissäni ja jo suhteen alkuvaiheessa vakuutti minulle, että on erilainen kuin muut miehet, koska tiesi että suhtaudun miehiin epäillen enkä luottanut miehiin omien huonojen kokemusten perusteella.

Siinä sitten mentiin naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ja nyt oltu jo muutama vuosi ERITTÄIN onnellisesti naimisissa ja alettu lapsia suunnittelemaan kunnes mieheni tiputti maailmani romuttavan pommin niskaani.

Sain tietää tästä, koska jostain syystä tunsin voimakasta tarvetta kysyä asiasta. Ennen minua hän silloin v on tuntenut vetoa alaikäisiin tyttöihin, kuulemma yläasteikäisiin. Ajatus tyttöjen ulkonäöstä ja viattomuudesta on kiehtonut. Ei koskaan ole tehnyt mitään, esimerkiksi katsonut lapsi pornoa tai lähestynyt alaikäisiä, koska on aina tiennyt asian vakavuuden, mutta ajatuksen tasolla silti ollaan oltu. Minulle tämä on automaattinen pedofiilin leimaus! Kuulemma tunne on täysin kadonnut minut tavattuaan.

Ja kuulemma hän pystyy olemaan varma ettei sellaisia ajatuksia enää ikinä tule. Tiedän, ettei suhteemme tule enää ikinä olemaan samanlainen, mutta miksi silti tuntuu niin vaikealta luopua ihmisestä jonka vuoksi olisi ollut valmis kuolemaan ja rakkaus on ollut elämää suurempaa ja taianomaista?

Onko miehillä tuollaiset asiat normaaleita? Tarvitseeko minun hävetä itseäni jos valitsen jatkaa avioliitossani? Mitään rikosta ei siis ikinä ole tapahtunut ja tiedän, ettei ikinä tulisi tapahtumaankaan, koska tiedän mieheni olevan järkevä ihminen joka erottaa oikean väärästä.

En pysty kertomaan kenellekään asiasta ja tarvitsen kipeästi jonkun mielipiteen, että pystyn tekemään joitakin päätöksiä tulevan suhteen. Tällä hetkellä olen täysin hukassa ja avuton. Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota. Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä.

Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu. Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta. Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa.

Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme. Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu.

Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania. Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit. Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin.

Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut. Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään?

Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa.

Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen. Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta.

Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno. En ole varma olenko hetero vai bi.

Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä.

Nämä kysymykset ovat häirinneet minua jo jonkin aikaa, vaikka en totta puhuen ole vielä edes aloittanut seksielämää. Netistäkin löytyy aika vähän tietoa ehkäisystä ja sen tarpeesta naisten välisessä seksissä.

Joillain nettisivuilla neuvottiin käyttämään kumihanskoja seksin aikana, mutta tämä kuulostaa jo vähän liioittelulta? Ja täytyisikö miestenkin sitten käyttää ehkäisyä sormettaessaan naista tai antaessaan suuseksiä?

Kuitenkin, olen huolissani seksitaudeista ja ennakkokäsitykseni on, että naiset eivät yleensä käytä ehkäisyä keskenään. Erityisesti pelkään hiviä, vaikka olen lukenut että sen tarttuminen naisten välillä on melko epätodennäköistä. Kuinka suuri riski siis erilaisten tautien tarttumiseen on lesboseksissä, ja kuinka niiltä tulisi suojautua?

Kuinka ehdottaa ehkäisyn käyttämistä seksipartnerille "pilaamatta tunnelmaa"? Ovatko "yhden yön jutut" vaarallisia? Onko lesboilla ja bi-naisilla sitten enemmän tauteja kuin heteroilla? Milloin tulisi mennä testeihin? Ja vielä pari aiheeseen ehkä suoraan liittymätöntä kysymystä: Suutelin tuntemattoman naisen kanssa, joka sanoi käyttävänsä huumeita. Ei kai tässä voi olla riskiä hiv-tartuntaan? Lisäksi mietin, voiko huuliherpeksestä kärsivä nainen tartuttaa masturboidessa herpeksen omiin sukuelimiinsä, ja miten tätä voisi ehkäistä?

Toivottavasti nämä kysymykset kuuluvat tämän palstan aihepiiriin. Miettiessäni niitä on koko ajatus seksistä alkanut tuntumaan vaaralliselta ja pelottavalta, ja toivon että voisin harrastaa sitä mahdollisimman huolettomana, sitten kun sen aika koittaa. Hei mä oon poika. Tosin mulla on tytön vartalo. Ihmiset yleensä pitää mua poikana, koska mä näytän pojalta, mulla on siilitukka ja mä käytän poikien vaatteita ja mun rinnat on onneksi niin pienet ettei ne näy paidan alta vaikken bindereitä käytäkään.

Mä tykkään korjata autoja ja hitsata ja rakentaa ja laskea matikkaa rekkakuskin koulutuksen oon saanu ja nyt opiskelen insinööriksi ja urheilla ja metsähommista tykkään kans mutta mua ei kiinnosta perinteiset naisten työt enkä mä ajattele itseäni naisena.

Mä en tunne olevani nainen, mä en samaista itseäni naisiin, mä olen poika. Jos joku sanoo mua naiseksi niin se ei tunnu hyvältä, mun tekis heti mieli älähtää et älä sano mua siksi, mutta jos joku sanoo mua pojaksi tai nuoreksi mieheksi, niin se on kivaa, se tuntuu jotenki oikeelta.

Mä olisin halunnu syntyä pojaksi. Mulla oli jo pentuna aina poikien vaatteet ja lyhyehkö tukka ja leikin veljen kanssa autoilla, traktoreilla, legoilla, aseilla ym.

Roolileikeissä mä olin aina poika. Ala-asteikäisenä mua luultiin toisinaan pojaksi enkä mä sitä silloinkaan moittinu. Yläasteikäisenä mä näytin tytöltä, semmoselta urheilijatytöltä, mulla oli aina ponnari ja lenkkarit, mä olin kai lähinnä niinku poikatyttö, mutta kyllä mut tytöksi tunnisti vaikka olikin poikien vaatteet ja hokkareilla luistelin.

Murrosiän jälkeen mä olin taas enemmän pojan kuin tytön näköinen ja autohommat rupes kiinnostaan enemmänki ja tuntuu että vuosi vuodelta mä oon aina vaan poikamaisempi jossain vaiheessa rupesin käyttään miesten boxereitakin koska musta ei tuntunu luontevalta pitää naisten omia enkä mä usko, että musta koskaan naisellista naista tulee, en mä edes haluaisi olla sellainen.

Mä en oo ikinä meikannu tai lakannu kynsiä tai käyttäny koruja tai naisten vaatteita paitsi ehkä pari ekaa vuotta kun en vielä ite voinu valita vaatetusta..

Mä en oo tuntenu kuuluvani mihinkään tyttöryhmään, mä tunsin aina itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikka en tiennytkään et millä tavalla erilaiseksi. Nykyään mulla on yksi naispuolinen kaveri ja muut on miehiä. Mä tunnen kuitenki vetoa miehiin, oon aina ihastunu itseäni vanhempiin miehiin enkä kertaakaan kehenkään naiseen. En mä pidä itseäni homona koska mä tykkään heteromiehistä ja mulla on naisen vartalo eli jos mä seurustelisin joskus semmosen kanssa tosin en tiedä voiko ketään ikinä kiinnostaa tämmönen sekopää niin ihan normaali?

En mä tiedä mitä tehdä. Joskus mä ajattelen että jos mä olisin syntyny pojaksi niin mä varmaan tykkäisin tytöistä mutten mä tiedä olisinko muuten niin kovin erilainen. Mutta ei musta voi ikinä tulla oikeaa poikaa. Se on niin raastavaa tuskaa ettei siihen ole edes sanoja keksitty eikä numerot riitä.

Joskus kun mä herään aamulla niin mä ajattelen että mä oon Timi ja että mulla on pojan vartalo ja mä istun sängyn reunalla ja kuvittelen että mä oon oikeesti poika ja meen kylppäriin Batman- pyjamapaita päällä ja kuvittelen että mulla on rintakarvoja sen alla eikä rintoja ja boxerit jalassa ja "ajan" partaa eli leikin vaan sen koneen kanssa koska eihän mulla parta kasva vaikka mä haluaisin että se kasvaisi ja mä haluaisin olla poika hei mä olisin halunnu syntyä pojaksiiiiiiiii!!!!!!

Ehkä se vähän helpottaa sitä sairasta tuskaa jolle ei kuitenkaan voi tehdä mitään kun on vaan oma itsensä eikä yritä väkisin olla nainen, kun kattoo peiliin ja näkee siinä lyhyttukkaisen pojan jolla on autopaita ja miesten farkut ja voi esiintyä poikana eikä rinnat oo suuret mä en tiedä mitä mä tekisin jos ne olis isot tulisin varmaan höperöksi ja suurin kehu mitä mulle voi "naisena" sanoa on se kun jotku on eka luullu pojaksi ja sitten kun ne on kuullu mun nimen niin ne on ollu niin ällistyneitä ettei ne oo sanonu hetkeen mitään eikä ne oo meinannu millään uskoa etten mä ole poika ja sitten ne on lopulta sanonu että sähän oot ihan pojan näköinen ja sulla on tommoset vaatteetkin ja sähän käyttäydyt ku poika, et sä voi millään mikään tyttö olla.

Kerran jotku sanoi mulle niin ja vähänkö se tuntui mah-ta-val-ta. Yks isän kaveri, joka meillä joskus kävi, kysyi multa aina että ootsä ny Jenni vai Ville ja kun mä sanoin et Jenni niin se vaan nauroi ja sanoi et ihan samannäköisiä ootte.

Semmoset kommentit on kivoja. Joo on kivaa leikkiä poikaa. Mä oon leikkinyt niin kauan -mitäs sitten kun leikit loppuu. Todellisuus paiskaa aika kovaa välillä. Mitähän tässä olisi tehtävissä vai onko mitään? Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille.

Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä.

Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän. Viime aikoina olo on ollut levoton ja masentunut ja olen alkanut kyseenalaistaa sekä omia ajattelumalleja sekä suuntautumistani. En ole ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, vähemmän vakavia on ollut muutama. Nämä suhteet ovat olleet varsin epätyydyttäviä. Seksi ei ole tuntunut erityisen hyvältä, vaan olen saanut nautintoa lähinnä haluttavana olemisesta ja alistumisesta.

En tiedä olinko yhdestäkään näistä miehistä todella kiinnostunut vai oliko kyse jostakin ihan muusta, halusta olla parisuhteessa koska muutkin tai halusta olla haluttava. Ylipäänsä kiinnostun ihmisistä seksuaalisessa mielessä äärimmäisen harvoin - ja jos olen rehellinen, niin kyllä ne ovat useimmiten naisia.

Olen miettinyt aseksuaalisuuttakin, kai siinäkin on jonkinlaisia asteita? Seksin ajatus abstraktilla tasolla ja eroottisissa tarinoissa kiihottaa, mutta en pysty kiihottumaan kenenkään todellisen ihmisen ajattelusta, enkä koskaan ole saanut orgasmia. Huomaan myös ajattelevani, että ehkä minä vain tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin ihmiset yleensä. Ehkä en tarvitse parisuhdetta? Minun on ollut vaikea ymmärtää ihmisten ahdistumista sinkkudesta, minullahan on laaja ystäväpiiri.

Tiedän ahdistuvani lähinnä sen vuoksi, että mitä vanhemmat ja ystävät ajattelevat, kun en ole ikinä seurustellut. Säälivätkö ne, jos olenkin yksin? Minä olen usein ajatellut, että hyvät ystävät ja ystävien lapset riittäisivät minulle, jos vain voisin olla varma, että heillä on minulle aikaa, kun olemme vanhempia ja muilla on perheet Pelkään kyllä yksin jäämistä, ja heikkoina hetkinä olen vakuuttunut, että hommaan heterosuhteen ja lapsia vain välttääkseni sen. Huomaat, että ajatukseni ovat sekavia.

En osaa tunnistaa, onko kyse siitä, että olenkin lesbo tai ainakin enemmän sinnepäin vai onko vain niin, etten ylipäätään oikein kiinnostu ihmisistä samalla lailla kuin muut. Mieleni tekisi tavata muita bi-naisia ja lesboja ja tunnustella, että ovatko omat kokemukseni ja ajatukseni heidän kanssaan samanlaisia. Myös aseksuaalisuudesta olisi hyvä saada puhua jonkun kanssa, tunnustella että sopisiko se minuun. Olen harkinnut, että etsisin satenkaariväkeä ihan Helsingin yöelämästä, mutta tämä on lopulta niin pieni kaupunki.

En välittäisi avata pohdintaani koko tuttavapiirilleni ennen kuin tiedän itse enemmän. Onko mies bi- tai homo kun katsoo homopornoa? Mieheni jäi kiinni homopornosta. Sen katsomisesta tuli monta valetta ja joka kerran hän sanoi, että nyt puhuu totta, eka oli, ettei ole katsonut, sitten että uteliaisuuttaan katsoi kerran, ja sitten että pari kertaa ja lopuksi että on koko meidän parisuhteen ajan katsonut ja se on lisääntynyt viime aikoina. Katsonut myös heteropornoa eli ei homo?

Meillä on seksiä runsaasti keskenämme, kertaa päivässä, eli ei homo? Valheista johtuen en luota enää mieheeni. Hän sanoo, ettei ole edes bi, mutta mitä heteromies saa homopornosta? Hän sanoo, että johtuisi siitä, että oli addiktoitunut pornoon ja että se oli vain pakonomaista pornon katsomista.

Homopornosta johtuen mietin myös, että kuvitteleeko se mun tilalle miehen, kun sekstaillaan yms. Ja että hänestä olisi tulossa homo, kun kerran sitä homopornoa tuli koko ajan enemmän katteltua viime aikoina.

Ja kun seisokin kanssa on ongelmia, niin siitä myös tulee homoepäilys. Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista.

Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää. Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä. Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä.

Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä. Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia. Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia?

Siis olenko exhibitionisti tai jotain? Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta. Yleisimmin hentaita pornograafista animea tai mangaa jossa esiintyy "trap" hahmoja tytöiltä näyttäviä poikia tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa. Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin. Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms.

Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi. Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan. Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää.

Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei! Hei, Olen kohta v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi. En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa. Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin. Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali? En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta.

Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali. Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms. Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään.

En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali. Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä. Kuitenkin masturboin yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää , mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni. Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti eikä henkisesti miltään.

Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä. Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen? Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan Syyllistyykö siinä johonkin rikokseen jos on vaikka jossain nettivideochattipalvelussa masturboinut vuotiaan kanssa?

Ei siis mitään pakotettua vaan nuoremman ehdotuksesta? On tullut pari kertaa sellaisia ehdotuksia ja olen aina lähtenyt pois koska en ole tiennyt onko se oikein. Olen aina ollut varma, että olen hetero. Mutta noin vuosi sitten katsoin erästä televisiosarjaa ja tajusin erään persoonan tässä sarjassa muistuttavan minua. Aloin sitten vähän tonkia asioita, mutta mikään nimike ei tunnu sopivan minuun. Olen siis melkein kuusitoistavuotias tyttö. Mutta siihen liittyy jotain outoa.

Aina välillä, kun kuvittelen olevani jonkun kanssa seksuaalisesti, kuvittelen olevani poika. Ja kumppanini on poika. Minä rakastan vartaloani ja tykkään olla tyttö. Mutta välillä huomaan miettiväni, että näyttäisinkö hyvältä ilman rintoja. Kuvitelmissa se tuntuu luonnollisemmalta. En voisi kuvitella sitä tyttönä.

Olen havahtunut siihen, että en ole hetero vaan BI, koska haluaisin sänkyyn naisen kanssa, vaikka olen naimisissa miehen kanssa. Olen miettinyt, että miten muut BI ihmiset, jotka ovat naimisissa, selviävät tilanteesta? Onko tyypillistä, että toinen puoli kiinnostuksesta vain työnnetään taka-alalle, vai toteutetaanko sitä puolta, esim. Kun olen nyt itse tämän kiinnostukseni naisiin vihdoin itselleni myöntänyt, niin ajatus siitä, että jatkan avioliittoani, mutta en ikinä pääse kokeilemaan seksiä naisen kanssa tuntuu tosi pahalta ja väärältä.

Miten voisin ikinä olla täysin onnellinen, jos en tätä puolta saa toteuttaa? Onko teillä tietoa, miten yleensä BI: Hei, olen 17 vuotias poika ja olen huolissani että olenko syyllistynyt johonkin rikokseen. Homman nimi on se että olen noin 13 vuotiaasta asti katsonut pornoa puhelimella ja netistä tottakai löysin monenlaista pornoa, myös lapsipornoa.

Olen siis useasti katsonut lapsipornoa, joissa esiintyjät ovat noin 12 - 18 vuotiaita. Alkuaikoina en toki vielä ollut rikosoikeudellisessa vastuussa mutta nykyäänhän olen. Pelkään kovasti jääväni kiinni tästä ja hulluudessani pelkään jopa joutuvani vankilaan. Olen ymmärtänyt että katsominen ei ole rikos vielä aikuisenakaan mutta kuvien hallussapito olisi.

Minulla ei tietääkseni ole tallaisia kuvia, ellen sitten ole vahingossa niitä ladannut. Tiedän että tämä kuulostaa hullulta mutta olen hyvin huolissani. Olenko siis syyllistynyt johonkin kun olen katsonut tällaisia kuvia, joissa selvästi alaikäisiä esiintyy alasti? Olen 44 v cd tytsy. Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. Tykkään myös fistauksesta ja paikkani ovat kovilla pitkiä aikoja.

Joskus pidän isoa tappia 80 mm sisällä koko päivän. Reikäni on löystynyt tosi paljon ja minua huolestuttaa palautuuko reikä yhtään jos lopetan anaalileikit. Mitä asialle voi tehdä? Olen sama v poika, joka kysyi aikaisemmin seksuaalisesta suuntautumisesta. Haluaisin lisätä että saan välillä kihelmöintiä samasta sukupuolesta tekeekö tämä minusta homon vai mistä tämä johtuu. Välillä, kun näen esim. Minulla oli lapsena sellainen tapa, että ehdotin naapurin tytölle, että voisimme panna ja minä olisin mies ja hän nainen Näin sitten teimme ja menimme leiksi mukamas yhdyntään.

Sitten teimme jutun toisinpäin, niin että kuvittelin, että hän on mies ja minä nainen. Tällä tavalla hommailimme aika useita kertoja ja minä aloin olemaan useammin mies ja hän nainen.

Olemme sitten lopettaneet touhun, mutta minä olen alkanut onanoimaan ja kuvittelemaan, että olen jokin mies ja kuvittelemaan naisia, joiden kanssa harrastan seksiä. Tämä on mielestäni vähän hävettävää ja en oikein kehtaa puhua kenellekään Haluaisin olla naisellisempi tai tyttömäisempi, mutta turmellunko, jos katson pornokuvia? Ne eivät ole kai kenellekään hyväksi.

Olen kuitenkin jo niin tehnyt. Olen poika joka käyttää sukkahousuja. Haluaisin mennä ulos sukkahousuihin hameeseen ja ballerinoihin pukeutuneena mutta en uskalla. Pelkään että joku varsinkin naispuolinen näkee minulla sukkahousut jalassa ja mietin että miten suhtautuu minuun kun näkee sukkahousut minulla. Olen nuori opiskelija poika, jolla on ainakin tällä hetkellä elämässään vakava ongelma. Olen seksuaalisesti kokematon rumuuteni takia ja tämä on saanut minut pohdiskelemaan. Olen jo 6-vuotiaasta asti ymmärtänyt mikä on hetero, homo, bi jne.

Kuitenkin hieman kasvettuani ja mentyäni kouluun, mikään muu ei muuttunut, kuin, että aloin käydä rumaksi ja lihavaksi ja kaikki tytöt alkoivat minua siitä huomauttamaan, niinkuin se olisi heille tärkeää. Siitä minulle kehkeytyi jo varsin nuorella iällä vahva naisviha, joka vaivaa minua nykyäänkin. Kiinnostukseni ja uskoni siitä, että voisin, joskus vielä naisen itselleni saada ei kuitenkaan mennyt miksikään.

Tänä vuonna kuitenkin olen huomannut itseäni järkyttävä seikan, nimittäin en ole enää ollut kiinnostunut tytöistä ja naisista vaan enemmän miehistä, enkä pidä siitä. Miten voin muuttua takaisin ennalleni? Syytän tästä useita naisia, koska siinä iässä olin siinä tilassa, että olisin voinut ollakkin seksuaalinen naisen kanssa, mutta kukaan ei hyväksynyt minua ja nyt he ovat pilanneet seksuaalisuuteni.

Mieluummin elän loppuelämäni aseksuaalina tai tapan itseni, kuin, että olisin homo. Tämä haittaa minun arkielämää, perhe-elämää, koulunkäyntiäni, kaikkea. Kertokaa miten voisin olla hetero jälleen ja olla vapaa homoseksuaalisista haluista Lue vastaus. Olen 19 v mies.

Saan todella paljon seksuaalista nautintoa naisten vaatteisiin pukeutumisesta. Minua kuitenkin huolettaa oikeasti tämän normaalisuus.

Teen tätä siis vain kotona. Ennen nukkumaan menoa koen morkkista ja koen itseni hulluksi jne. Naisten vaatteisiin pukeutuminen antaa mulle kuitenkin kiihotusta ja hyvää oloa, mutta samaan aikaan pahaa oloa.

Mistä se voi kertoa? Olen tilannut netistä naisten vaatteita. Haluisin enemmän ostaa oikeasta kaupasta. Mutta en ikimaailmassa kehtais, saatika sovittaa. Tai miten voisin toteuttaa paremmin fetissiä tai miten uskallan oikeeseen liikkeeseen ostamaan niitä. Olen menossa pian naimisiin mieheni kanssa 8 vuoden seurustelumme jälkeen.

Olemme alkaneet seurustella kun olemme olleet 17 vuotiaita ja nyt 25 vuoden iässä olen alkanut häiden lähestyessä miettiä onko tämä oikein.

Olin silloin nuori ja hain hyväksyntää ja läheisyyden tunnetta, uomasin pian, että sitä sai miehiltä vain antamalla heille sitä mitä he halusivat vaikka itse olisin halunnut ainakin aluksi vaikka vain halailua ja yhdessä nukkumista. Nykyinen poikaystäväni oli myös yksi tällainen seikkailu, mutta hän sitten rakastui minuun ihan oikeasti ja rakastin sitä tunnetta että kerrankin joku haluaa kanssani muutakin kuin pelkkää seksiä Tiedän että hänellä oli vain yksi seksikumppani ja kerta ennen minua.

Naimisiin meno ahdistaa varmaan jollain tapaa aina, mutta minua se on alkanut vaivata todella paljon. Olen alkanut miettiä itseäni ja omia halujani. Tulin juuri viikon ulkomaan matkalta, jossa olin kaverini kanssa ja kotiin tullessani tajusin etten ole kaivannut miestäni yhtään koko matkan aikana. Hän taas halusi heti illalla seksiä ja sanoi että voisi rakastella kanssani koko yön.

Rakastan kyllä miestäni, mutta en oikein tunne seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Harrastamme seksiä kertaa viikossa mieheni tahdosta. Esitän että pidän siitä, mutta en oikeasti tunne mitään, kun hän on sisälläni.

En ole koskaan saanut orgasmia pelkästään yhdynnän aikana ja nautin seksin aikana ainoastaan siitä kun koskettelen itse itseäni ja saan orgasmin ajatellen kaikkea muuta kuin miestäni.

Koen joskus pieniä ihastumisia kun näen muualla silmääni miellyttäviä miehiä, mutta kyse ei ole nyt kenestäkään muusta kuin minusta enkä halue erota kenenkään muun taika.

Tiedän kyllä että ihastuminen ei kestä ikuisuutta ja että jokainen suhde laimenee joskus, mutta kun en ole esim. Koskaan edes asunut yksin ja koen että minulta on jääneet kaikki treffit ja tapailut kokonaan väliin kun aina on heti ollut seksiä. Opiskeluaikana minulla oli kämppäkaveri, ja sitten muutin jo yhteen mieheni kanssa. Nyt olemme alkaneet suunnitella häitä vieläpä alun perin omasta pyynnöstäni ja mieleeni on tullut että haluanko sitä vain siksi että tahdon vain jotain tekemistä elämääni?

Olen aina pönkittänyt elämääni ja vältellyt omaa tylsistymistäni tekemällä jonkin ison asian elämässäni. Toissa vuonna ostimme asunnon, viime vuonna otimme koiran ja sitä ennen olemme muuttaneet tai tehneet ulkomaan matkoja vähän väliä Pelkään että häät ovat taas yksi asia, joka vähentää tylsistymistäni suhteessani. Ahdistumistani ei helpota se, että unelmien hääpukukin on hankittu ja vanhemmat, sisarukset sekä kaverit tietävät häistä Rakastuin kyllä mieheni aikoinaan ja olemme arvoissamme ja ajatuksissamme hyvin yhteneväisiä ja järkeviä.

Meillä on molemmilla hyvät työpaikat ja ok tulot, rahasta ei ole huolta. Mies on minulle hyvä ja teidän että hän rakastaa minua. Mieheni puhuu kuitenkin harvoin tunteistaan eikä mielestäni huomioi minua, niin kuin pitäisi. Minä taas sanon hänelle useasti että rakastan häntä vaikka jokin aina silloin pistää sydämessäni. Tiedän että jos jättäisin hänet, hän jäisi aivan yksin.

Olemme todella paljon yhdessä, koska meillä ei ole monia kavereita ja ne vähät joita on ovat akun perin minun kavereita.

Pidän kuitenkin yhdessä olostamme ja meillä on ihan hauskaa keskenämme, mutta suhteemme tuntuu minusta jo vähän enemmän ystävyydestä. Miehelläni ei ole asuinpaikkakunnallamme yhtään kaveria ja hän on huono muodostamaan uusia suhteita. Minua kuitenkin ahdistaa rakentaa omaa elämääni jonkun toisen varaan. Olemme kasvaneet yhteen ja tunnen olevani todella solmussa niin henkisesti kuin taloudellisestikin yhteisen asunnon ja lemmikin myötä.

Olisin tavallaan valmis irtautumaan, mutta en uskalla. Pitäisikö minun vain tehdä niin kuin olen luvannut ja jäädä tähän? Tulenko katumaan koko loppuelämäni jos nyt menen naimisiin? Vai onko tämä vaan nyt se pitkän suhteen koetuskivi, joka painaa mielestäni jo liian paljon? Loppuuko ahdistus joskus ja alan tuntea taas haluja miestäni kohtaan? Kuinka ikinä saisin itseni kokoon ja selviäisin siitä häpeästä joka seuraisi erosta? Jos eroamme, tajuanko heti sen jälkeen että olen menettänyt jotain todella suurta?

Olen aikuinen, yli vuotias mies ja elänyt koko elämäni vahvasti heterona. Ystäväni ovat heteroita, asuinalueeni on hetero, autoni ja lemmikkini ovat heteroita. Minulla ei ole koskaan ollut suhteita miesten kanssa, vaikka olenkin siihen viittaavia tunteita tunnistanut itsestäni jo pitkän aikaa.

En halua luopua elämästäni julkiheterona, koska pidän tästä elämäntyylistä. Jos tulisin jotenkin kaapista ja kertoisin olevani homo tai bi tai jotain muuta, uskon, että katuisin sitä. Siksi en halua julkisesti ilmoittautua minkään seksuaalisen suuntauksen edustajaksi. En myöskään estele, jos joku analysoi minut heteroksi. Pienen ongelman tekee kuitenkin se, että en osaa tavata miehiä. Haluaisin sitä seksuaalisen minäni toteuttamiseksi, mutta en tiedä, missä ja miten tapaisin muita samanhenkisiä miehiä salassa.

Onko minun siis tehtävä päätös julkihomouden ja julkiheterouden välillä, jos mielin miehelävierailuille? Vai löytyykö jokin seksuaalisosiaalisen toiminnan välimuoto, josta en vain tiedä? Minusta tuntuu joskus, että olen ainoa ihminen tämän ristiriidan parissa, vaikka uskonkin, etten ole.

Tämä ongelma voi olla monien mielestä aika outo ja ymmärrän, jos se herättää ihmetystä tai negatiivisiakin tunteita. Näen asian kuitenkin niin, että identiteettini muodostuu aatteista ja kokemuksista ja nyt minusta puuttuu jotain. Hei, olen vuotias mies. Muutama vuosi sitten huomasin itsessäni minulle oudon piirteen: Tuo asia on itselleni jotenkin niin ristiriitainen ja outo, kun olen aina ollut ihastunut ja seurustellut tyttöjen kanssa, kenestäkään pojasta en ole kiinnostunut, muuta kuin kavereina.

En välittänyt asiasta sen kummemmin, enkä varsinaisesti yrittänyt kieltää tuota taipumusta minussa. Jostain syystä tuo asia on nyt noussut pinnalle ja mietin sitä ja ahdistun, se tuntuu jotenkin "ei-halutulta" piirteeltä minussa, miksi tuollainen piti nousta esille. Tällä hetkellä seurustelen transnaisen kanssa, ihastuin häneen ihmisenä, en edes tiennyt hänen transsukupuolisuudestaan seurustelun alkuvaiheessa ja se oli minulle melkoinen shokki.

Olen kumminkin hyväksynyt asian. Hänen kanssaan seksi toimii, tällöin olen läsnä tilanteessa ja nautin hänestä. En tunne kiihotusta hänen sukuelimiä kohtaan ja ne on jätetty rauhaan yhteisymmärryksessä. Joskus muina aikoina tuo taipumukseni kiihottua homopornosta alkaa tuntua tosi ahdistavalta ja se saa masentuneeksi ja epäkelvon oloiseksi. Olen sanonut hänelle asiasta ja hän ymmärtää ja pitää minua rohkeana, kun en salaile mitään, minusta tuntui, että on velvollisuuteni sanoa hänelle tästä mielestäni huonosta ominaisuudesta minussa.

Joskus olen taas lukenut juttuja miehistä, jotka ovat tulleet kaapista kymmenien vuosien avioliiton jälkeen. Tuollaiset tarinat kauhistuttaa minua.

Entä jos minä tietämättäni elänkin valheessa ja joskus vasta sen ikäisenä tajuan oman suuntautumiseni, pilaan samalla parisuhteen ja toisen elämän. Kaikki tuntuu välillä niin epävarmalta ja oudolta. Onnellisimmillaan olen ehkä silloin, kun tuollaisia ahdistavia seksijuttuja ei tarvitse edes ajatella. Olen vuotias Panseksuaali poika ja minulla on ongelma. Käyn kristillistä koulua, jossa opettajat julistavat kuinka homous, bi-henkisyys jne.

En itse ole hirveän uskonnollinen henkilö mutta pelkään muiden ihmisten, etenkin ystävieni suhtautumista suuntautumiseeni, ja myös tietenkin vanhempieni aatteita asiasta. Isäni ja äitini ovat eronneet, kun olin pieni. Äitini on suvaitsevainen henkilö mutta isästäni enkä isäpuolestani voi olla niin varma. En halua rikkoa perhettäni yhtään enempää, mutta haluan kuitenkin olla oma itseni. Koulussa en voi kertoa edes luottohenkilöilleni, koska en uskalla ja koska olen oppinut kantapään kautta että koulussani MIKÄÄN ei pysy salaisuutena pitkään.

Olen nyt myös yhdeksännellä luokalla ja olen ensi vuonna muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelija-asuntolaan. Kannattaisiko minun "tulla ulos kaapista" siellä, vai odottaa että olen täysi-ikäinen ja kertoa sitten kaikille? Olen muutaman kerran humalan puolella, miettinyt että miehet ottavan minut, mutta nyt, kun miehet ovat ottaneet minut Hei olen kohta 17 vuotias tyttö ja olen tässä ihmetellyt seksuaalisuuttani.

Ennen olin erittäin seksuaalinen, saatoin kiihottua ihan vaan nähdessäni hyvännäköisen ihmisen mutta noin vuoden ajan minun on ollut vaikea kiihottua mistään. Se on turhauttavaa koska haluaisin kiihottua. Olen vielä neitsyt enkä siis sillä lailla seksuaalisesti aktiivinen mutta koen olevani valmis seksiin.

Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi vain odotella että seksuaalinen halu putkahtaa jostain esiin, onko tähän jotain hoitokeinoa? Erosin alle vuosi sitten pitkästä parisuhteesta miehen kanssa. Parisuhde oli sen verran pitkä, että suurimman teinistä-aikuisuuteen-vaiheen kävin läpi hänen kanssaan, mutta viimeiset pari vuotta suhteemme oli lähinnä enää vain ystävyyttä. Nyt kun erosta on jo tovi, alkaa sen näkemään eri tavoin.

En ole aivan varma olinko missään vaiheessa oikeasti rakastunut häneen, vai olinko vain rakastunut "ajatukseen rakastumisesta" ja lopulta vain niin kiintynyt häneen. Muutoinkin ero on pistänyt pohtimaan identiteettiäni monella tavoin uusiksi, sillä liian kauan rakensin itseäni toisen varaan ja hahmotin itseäni hänen, hänen tekojensa, sanojensa ja ajatusmaailmansa kautta. Nyt tajuan, että monikin niistä oli oikeasti aivan muuta kuin mitä minä haluan oikeasti olla. Tässä vaiheessa myös tulee kuvioon seksuaalisuuteni, josta olen yrittänyt saada selvää.

Olen aina ollut jollain tavalla kiinnostunut naisista ja ollut nimen omaan seksin suhteen "bi-curious", mutta olen vierastanut ajatusta esimerkiksi seurustelemisesta naisen kanssa, vaikka toisaalta olen ajatellut omalla kohdallani, että ihastuminen voi tapahtua ihanaan ihmiseen sukupuoleen katsomatta. Nyt kun eron jälkeen minulla on ollut pari juttua miehien kanssa, on minusta alkanut tuntumaan jotenkin oudolla tavalla ontolta. Eikä se tunne mielestäni liity mitenkään edelliseen suhteeseeni, ei laisinkaan ja nämä miehet ovat todella viehättäviä ja "minun tyyppisiäni", on vaan alkanut tuntua, että kaipaan jotain muuta Suutelua enempää en ole naisen kanssa koskaan harrastanut.

Ainoa suuteluni naispuolisen ihmisen kanssa tapahtui niin, että tuntematon, hyvin viehättävä tyttö kerran vain sattumalta tuli ja suuteli minua baarissa. Tämän jälkeen olin häkeltynyt, erittäin positiivisella tavalla. Yritin etsiä kyseistä tyttöä jälkikäteen, mutten enää ikinä häntä tavannut.

Tuntuu myös, että hyvin paljon useammin näen kiinnostavan näköisiä naisia kuin miehiä. Jokin minua silti tässä asiassa pelottaa, vaikka kysymys ei esimerkiksi lainkaan ole siitä, että lähiympäristöni olisi suppeakatseinen. Asia on minulle vaan hyvin vieras. Enkä vaan tiedä yhtään miten naisen kanssa tulisi esimerkiksi toimia, vaikka itsekin olen nainen ja ihmisiä olemme kaikki En siis tiedä yhtään kuinka voisin ottaa kontaktia naisiin, varsinkin kun minulla ei ole kokemusta "tällä saralla" naisten suhteen, enkä ole täysin varma mitä haluan kun en ole kokeillut.

Enkä tietenkään haluaisi ketään "käyttää hyväksenikään" tässä kokeilussa, mutta haluaisin kovasti löytää jonkun naisen, jotta tietäisin Mutta mistä ja miten? Lähipiirissäni ei ole homoja tai lesboja, joiden seuraan voisi lyöttäytyä. Mitähän minun edes tilanteessani pitäisi tehdä? Olen 30 vuotias kolmen lapsen äiti, avoliitossa miehen kanssa. Oma elämä on alkanut pohdituttamaan oikein urakalla, mitä siltä haluaa ja minkälaista sen haluaa olevan.

Parisuhteemme on mutkikas ja oma seksuaalinen kiinnostus miestäni kohtaan on olematon. Olen tästä syystä miettinyt omaa seksuaalista suuntautumistani tässä aikuisiällä moneen eri otteeseen. En ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa naisen kanssa mutta se on aina ollut hyvin kiehtova ajatus. Toisaalta en osaa kuvitella seksiä naisen kanssa, olen aika estynyt seksin suhteen enkä niinkään kokeilun haluinen.

Parisuhteessa olen kokenut sen vaan välttämättömänä asiana, en sellaisena että varsinaisesti itse sitä haluaisin. Ollessani sinkku katselin netistä naisten kirjoittamia treffi ilmoituksia, en kuitenkaan koskaan uskaltanut kehenkään mitään kontaktia ottaa. Yhteen naiseen olen ollut hurjan ihastunut ja jopa pyytänyt treffeille mitkä ei koskaan toteutuneet.. Miten suuntautumistaan voi alkaa "selvittelemään"?

Tuntuu että en pääse puusta pidemmälle itse näiden pohdintojen kanssa Olen uhkaavasti kolmeakymppiä lähestyvä aseksuaali nainen. Löysin ilmaisun aseksuaali tuossa vähän päälle parikymppisenä ja silloin tuntui palapelin palaset loksahtavan kohdalleen vaikka en varsinaisesti ollut hukassa oman identiteettini kanssa… "ah, minähän olen juuri tämä"… en koskaan aikaisemmin oikein ajatellutkaan asiaa koska automaattisesti koin kai olevani hetero jonka kiinnostus poikia kohtaan ei ollut vielä ajankohtaista.

Joukkoon kuuluminen on aina ollut minulle tärkeää joten aseksuaalisuuden käsitteen, yhteisön löytyminen tuntui todella hyvältä: Parisen vuotta sitten huomasin minulla olevan kyseenalaisia, valtavirrasta poikkeavia? Nämä ajatukseni on voimakkaasti alistavia, minun ollessa se alistuva osapuoli. Sitähän sanotaan että aseksuaalien kinkyneisyys voi olla ilman seksuaalista latautumista, mutta minulla se taitaa olla päinvastoin… tunnen seksuaalista latautumista juuri näinä hetkinä kun alistun. Olen "kokeillut" asiaa yhden seksuaalin miehen kanssa… tykkäsin siitä.

Pystyn jopa nauttimaan jos mies haluaa minun antavan itselleen tyydytystä suullani - ajatus että minua käytetään tällä lailla toisen mielihyväksi ei ole mitenkään vastenmielinen. Seksin ajattelu ei kuitenkaan tunnu miltään. Olen käynyt tässä läpi hyvinkin monenlaisia tunteita itseäni kohtaan… joskus jopa kyseenalaistin aseksuaalisuuteni kun kerran pystyn kiihottumaan näin - kuitenkaan en saa mitään kiksejä yhdyntää ajatellessani niin oletan voivani kutsua itseäni aseksuaaliksi - mutta vain kinkyksi sellaiseksi?

Olen kokeillut masturboimista kokeillakseni että toimiiko ruuniini ihan normaalisti ja toimiihan se - masturbointi ei vain ole se minun juttuni. Olen vähän hukassa asian kanssa vieläkin… tunnen aseksuaalisuuden olevan minulle se oikea suuntautuminen mutta se että pystyn kuvittelemaan itseni polvillaan jonkun miehen edessä… siis mitä ihmettä?

Se ei vain huvita. Harrastan seksiä vain miellyttääkseni häntä. Mutta viime aikoina tästä on tullut taakka koska en haluaisi seksiä yhtään.

Rakasta miestäni, mutta en halua seksiä, mitä teen? Miten kerron tämän poikaystävälleni? Olen vuotias äiti, joka on teinivuosista asti seurustellut saman miehen kanssa. Parisuhteemme on aina ollut vaikea mutta seksi on ollut hyvin tyydyttävää. Ongelmani on se, että olen aina jollain tasolla ollut kiinnostunut naisista ja tietyn tyyliset ja näköiset naiset aiheuttavat pelkällä ulkonäöllään minulle vatsankouristuksia, ja haaveilen suhteesta ja seksistä naisen kanssa.

Tämä iskee minulle kausittain päälle ja olo on sietämätön. Elokuvissa minua häiritsee etten löydä minun mieltymisteni mukaisia naisia vaan aina on jotenkin liikaa hiuksia ja kynsiä ja naisellisuutta. Siksi kulutan lähinnä homoviihdettä, koska koen miehen vartalon turvalliseksi. Olen kokeillut kerran seksiä kännissä heteronaisen kanssa mutta se oli huonoa sillä minä olin vain aktiivisena osapuolena.

No koska seksi naisen kanssa oli kokemus johon en ollut tyytyväinen, päätin olevani hetero. Mutta nämä kaudet, jolloin ajaudun märehtimään asioita tulevat aina voimakkaampina minulle, Mitä minä olen? Miten voin tietää mitä haluan?

En haluaisi hajottaa ydinperhettä vaan epätietoisuuden vuoksi. Toisaalta pelkään, että joku nainen kävelee vastaan sekoittaa pääni Miten hukassa oman päänsä kanssa voi olla? Mitä minä olen ja haluan? Olen hyväksynyt itseni panseksuaalina jo hyvin kauan aikaa sitten, mutta olen alkanut miettiä suuntautumistani uudelleen. Pojat kiinnostavat minua romanttisesti, mutta en pysty edes kuvittelemaan seksiä heidän kanssaan.

Myöskään tyttöjen kanssa en pysty menemään pussailua ja kuhertelua pidemmälle, mutta haluan kuitenkin harrastaa seksiä enemmän tyttöjen kanssa. Eli siis pojat ja tytöt kiinnostavat molemmat romanttisessa mielessä, mutta vain tytöt kiinnostavat seksuaalisessa mielessä, eivätkä heistäkään ketkä tahansa, vaan ainoastaan ne, joihin minulla on kehittynyt tunteita ajan kuluessa. Eli olen täysin pihalla suuntautumisestani, vaikkei se ihmistä määritäkään mitenkään.

Minun on myös erittäin hankala ilmaista seksuaalinen suuntautumiseni vanhemmilleni, vaikka tiedän heidän olevan täysin seksuaalivähemmistöjen puolella.

Pelkään kuitenkin heidän reaktioitaan mahdolliseen tyttöystävään. Isä on tukenut minua jokaisessa päätöksessäni ja jopa auttanut siirtymään esimerkiksi kasvissyöjäksi, mutta silti kaapista tulo on kauhistuttava ajatus. Lisäksi pelkään, etten saa haluamaani työpaikkaa, jos olen kotikaupungissani avoimesti panseksuaali, vaikka seksuaalisen suuntautumisen pohjalta ei saisikaan syrjiä. Olen kyllä ulkona kaapista kaikille kavereilleni, mutta en ole uskaltanut kertoa kenellekään muulle aikuiselle kuin parhaan ystäväni äidille suuntautumisestani.

En tiedä miten ottaisin asian hienovaraisesti puheeksi vanhempieni kanssa, joten olen hieman pulassa. En haluaisi muuttaa kesän jälkeen pois kotoa ilman, että vanhempani tietävät että saatan tulla käymään tyttöystävän kanssa. Hei, Olen nyt vuotias tyttö enkä oikein tiedä miten luokittelisin itseni.

Huomasin yhtäkkiä joskus vuotiaana, että kaikki julkkiksiin kohdistuneet ihastukseni olivat naisia, ja aloin siihen heränneenä sitten miettiä, olenko sittenkään ihan niin hetero kuin aina ajattelin.

Ihastuin silloin yhteen tyttöön, vaikken sitä sillä tavalla silloin ajatellutkaan, ja aloin miettiä että onkohan mahdollista että voisin olla bi. Nyt kun olen jo yli pari vuotta tätä ehtinyt miettiä, tuntuu, että pitäisi alkaa päästä johonkin lopputulokseen, mutta en osaa vieläkään sanoa, mihin päin kallistun. Toinen heistä oli lesbo ja hänen kanssaan ehdin jo tosissani haaveilla jostain isommasta, mutta asiat ei koskaan kuitenkaan edenneet siihen. Olen siis ihastunut lähinnä tyttöihin, mutta en jotenkin pääse irti siitä ajatuksesta, että ehkä vielä jonain päivänä voisin ihastua samalla tavalla myös miehiin?

Esteettisesti pidän tyttöjä ja naisia paljon miellyttävämpinä, tunnen oloni paremmaksi ja turvallisemmaksi tyttöjen kanssa ja jotenkin tuntuu oudolta yrittää kuvitella miehen kanssa seurustelua. Olen myös epäillyt itselläni aseksuaalisuutta, koska vaikka uskon että voisin rakastua naisiin, en tiedä haluaisinko koskaan mennä niin pitkälle sen enempää naisten kuin miestenkään kanssa.

Toisaalta mietin, voiko se sittenkin vain johtua huonosta itsetunnosta tai epävarmuudesta yleensä. Nautin kuitenkin periaatteessa itsetyydytyksestä, vaikka en muista ihmisistä koskaan ajattelekaan sillä tavalla. En ole kuitenkaan koskaan edes suudellut ketään, joten mistäpä minä voisin mitään tietää. Toisaalta epäilen itseäni muutenkin koko ajan koska olen melko naisellinen ja tunnen oloni jotenkin feikiksi ja että olen oikeasti vain bi-curious heterotyttö tai jotain, eikä minua uskottaisi jos tulisin sillä tavalla kaapista.

Olen kertonut parille kaverille että ihastun lähinnä tyttöihin, ja kaikki ovat ottaneet sen hyvin, mutta pelkään silti ihmisille kertomista. Toisaalta salailu tuntuu ahdistavalta mutta toisaalta en haluaisi kertoa kenellekään ennen kuin olen varma, ettei sitten jossain vaiheessa tarvitse alkaa vetää sanoja takaisin. En oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin ja turhauttaa, ettei näinkään pitkän ajan jälkeen mikään vielä tunnu olevan selvää.

Olen ollut naimisissa mieheni kanssa täysi-ikäistymisestäni saakka. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että olen täysin nainen: Mitä tulee rakkaus- ja seksielämään, olen kiinnostunut miehistä ja saan erittäin hyvinkin nautintoa rakastelusta ja kehosta, jossa elän.

Julkkikset ovat kuulemma länsimaissa lahjoneet median luomaan positiivisen kuvan homoista ja kaikki paha ollaan rahan turvin jätetty sanomatta. Länsimaat kiristävät Afrikan valtioita kehitysavun poisjättämisellä, jos Afrikassa ei annettaisi tilaa homoseksuaalisuudelle. Uganda on välittömässä vaarassa! Vaikka Afrikassa nämä aiheet ovat tabuja ja suurimmassa osassa valtioista homoseksuaalisuus on laitonta, vastoin kaikkia odotuksiani täältä kuitenkin löytyy ihan aitoja homoseksuaaleja.

Nämä seksuaalivähemmistön kansalaiset ovat kuitenkin piilossa eikä heitä ole helppo löytää. Vankilatuomio on ankara eivätkä homoseksuaalit ole missään tapauksessa valmiita ottamaan mitään riskejä vankilaan joutumisesta. Minun hämmästyksekseni löysin kuitenkin naispuolisen homoseksuaalin työpaikaltani. Hän on todella avoin ja meillä on alusta asti juttu luistanut ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä myös aremmista aiheista jutellen.

Eräänä päivänä sairaalassa seksuaalioikeuksien julistamiseni jälkeen tyttö uskaltautui paljastamaan minulle salaisuutensa. Hän kertoi olevansa lesbo. En aluksi voinut uskoa tätä todeksi. Miten näin vanhoillisesta ja uskonnollisesta maasta voisi löytää ketään samasta sukupuolesta kiinnostunutta. Tyttö alkoikin näyttää minulle kuvia lesbokavereistaan ja kertoi heidän viikoittaisista tapaamisistaan kaupungin hotelleissa. He järjestävät omia pieniä kekkereitä viikoittain ja nauttivat toistensa seurasta.

Homoseksuaalin elämä ei kuitenkaan ole helppoa. Joka päivä saa pelätä, että oma salaisuus paljastuu väärälle henkilölle, jolloin luvassa voisi olla elinikäinen vankilatuomio. Euroopassa homoseksuaalisuus on yleisesti hyväksyttyä, sillä keneltä kahden ihmisen välinen rakkaus muka olisi pois. Minusta meillä kaikilla on oikeus rakastaa ja mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa.

Uskovaisten ja muiden kapeakatseisten ei tietenkään tarvitse itse ryhtyä homoiksi, mutta antaisivat sentään muille vapauden päättää omista elämistään. Ihmisoikeudet kuuluvat meille kaikille uskonnosta, ihon väristä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Eikö elämässä tärkeintä ole kuitenkin onnellisuus? Kaikki ansaitsevat olla onnellisia. Rakkaus on kaunis asia enkä ymmärrä, miksi haluaisimme rakkautta keneltäkään riistää.

Olen pitänyt Afrikassa useamman kerran luentoja ja puheita seksistä ja seksuaalisuudesta; itsetyydytyksestä seksuaalioikeuksiimme ja seksuaalirikoksiin. Homoseksuaalisuudesta en ole viitsinyt kovin montaa sanaa mainita sen harjoittamisen kuitenkin ollessa laitonta lähes kaikissa käymissäni Afrikan maissa.

Voisin saada vielä syytteet valtiolta, jos oikein lähtisin asiaa syvemmin puimaan. Silloin tällöin jääräpäisen luonteeni ansiosta olen kuitenkin jatkanut tätä homppelitarinaani sellaisille ihmisille, jotka pyytävät minua tyttöystäväkseen tai vaimokseen.

Tätä siis tapahtuu lähes päivittäin kadulla kulkiessani -kiitos valkoisen ihonvärini. Tällöin olen vain sanonut suoraan, että olen lesbo ja haluan naida itselleni vaimon. Siihen ovat ihmiset jääneet hölmistyneen näköisinä suu ammollaan perääni tuijottamaan. Tätä voisikin kutsua shokkihoito a la Venla: He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta.

En tiedä, miten tehokas tämä tekniikka on ollut, mutta pakko sitä on lähteä liikkeelle jostain, kun kerta haluan kaikkeni tehdä auttaakseni omalta osaltani Ugandaa seksuaalivähemmistön oikeuksien esille tuomisessa.

Jos ihmiset huomaavat, että tällainen ihan tavallisen näköinen nuori kouluttautunut eurooppalainen on homoseksuaali, homofobia voisi täälläkin päin lieventyä. Minusta tuntuu, että yleisesti täällä pidetään homoseksuaaleja päästään kajahtaneina eikä ymmärretä, että tosiasiassa homoseksuaalit ovat ihan tavallisia ihmisiä niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Ihmisoikeudet ja rakkaus kuuluvat meille kaikille! Tällä planeetalla ei rakkautta voi koskaan olla liikaa! On vierähtänyt lähes puolitoista kuukautta siitä, kun aloitin arkeni täällä Afrikan sydämessä, Ugandassa. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti enkä vieläkään pysty sisäistämään sitä, että puoliväliviiva on jo ylitetty. Olen asunut paikallisen perheen luona, johon kuuluu yksinhuoltaja-äiti ja kaksi teini-ikäistä lasta. Viihdyn todella hyvin perheen luona ja tuntuukin, että saan heiltä jatkuvasti energiaa raskaassa arjessa jaksamiseen.

Arki on lähtenyt rullaamaan radallaan. Enää ei sähköttömyys tai juoksevan veden puutekaan ole häirinnyt tavallista arkielämää. Oikeastaan tuntuu ihan jännittävältä elää näinkin kivikautista arkea. On ollut hienoa nähdä, miten kaikkeen lopulta tottuu. Enää eivät edes kymmenet torakat vessan seinillä haittaa asioiden toimittamista loppuun asti. Sähköttömyys ei myöskään ole elämää piinannut.

Saan puhelimen ladattua työpaikallani ja tietokoneen sairaalan viereisessä nettikahvilassa, jonne yleensä työpäivieni jälkeen vielä kipitän ennen illalliselle menoa.

Aamu alkaa kukkojen laulun aikaan. Naapurustossa vielä on useampia kukkoja, jotka kyllä pitävät huolen siitä, ettei vain kukaan jää peiton alle unikekoilemaan.

Joskus sitä silti laittaa torkkuvaihteen kukonlaulusta piitaten päälle, sillä töistä on lähes mahdotonta olla myöhässä. Toisin sanoen työpaikalle voi mennä silloin kun huvittaa. Työpäivä alkaa virallisesti kello kahdeksalta aamulla, mutta oikeasti ketään ei siihen aikaan vielä ole sairaalalle saapunut.

Ihmisiä alkaa virrata ovista sisään siinä puoli yhdeksän aikoihin. Jotkut tulevat sitäkin myöhemmin, mutta jos ei vielä kymmeneen mennessä ole ilmestynyt paikalle, alkavat työkaverit jo kyselemään perään. Eihän ne työt sairaalassa kuitenkaan itsekseen tule tehdyksi. Minulle rauhallinen työpäivää edeltävä aamu on kuin luksusta. Suomessa yleensä torkutan herätyskelloa niin pitkään, että aamupalan syön joko bussissa tai samalla vaatteita päälleni kiskoessani.

Täällä sitä on kuitenkin voinut käydä rauhassa aamupissalla ilman, että joutuu toisella kädellä pytyllä istuessa harjaamaan hiuksiaan tai pesemään väsyneitä silmiään. Täällä sitä pystyy rauhassa valitsemaan vaatteensa ja odottamaan aamuteen jäähtymistä ilman, että tarvitsee suutaan polttaa. Repunkaan pakkaamisen jälkeen ei ole vielä kiire, vaan voi hitaasti löntystelevin askelein kävellä pääkadulle ja etsiä julkisen kulkuneuvon työpaikalleen. Edes työpaikan oville saavuttua ei tarvitse alkaa vetää kolmiloikkaa, vaan voi rauhassa moikata vartijoita ja harrastaa paikallisetn tavoin small talkkia.

Ennen en ole ollut aamuihminen, mutta nyt minä suorastaan hehkun aamuisin herättyäni. Töitä teen maanantaista lauantaihin ja sunnuntain olenkin pyhittänyt lepopäivälle.

Tosin välillä on tullut ystävältäni sairaalasta soittoa, että täällä tarvitaan apua. Olen siis saattanut myös lipsua lepopäivistäni ja mennyt muutamaksi tunniksi sairaalaan apukäsiksi. Työpäivät ovat teoriassa yhdeksän tunnin mittaisia, mutta käytännössä ne yleensä venyvät pidemmiksi, kun yövuoro tulee paikalle myöhemmin tai päivystyksenä tuodaan potilaita, joita ei ollut tullut kalenteriin merkittyä etukäteen.

Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään omasta jaksamisestani huolta enkä ole mielelläni yli kuuteen asti sairaalassa majaillut, ellei sitten ole tullut joku ihan katastrofaalinen tilanne, kuten paikallisen noidan harjoittama noituus, jota pääsin eilen hämmästyksissäni sairaalassa todistamaan.

Työpäivän jälkeen olen yleensä mennyt kaupungin nettikahvilaan lataamaan läppärini ja samalla tietysti dataamaan ja kirjoittelemaan juttuja reissustani. Nettikahvilassa vietän vajaa tunnin, jonka jälkeen lähdenkin kipin kapin kohti kotia, sillä olen jäänyt koukkuun juoksemiseen ja lenkille meno juuri ennen auringonlaskua onkin osoittautunut ihan täydelliseksi ajankohdaksi. Silloin ei ole enää tuskastuttavan kuuma eivätkä ihmiset niin selvästi minua ja minun valkoista ihoani pimeässä bongaa.

Urheilu ei jostain syystä ole vielä Ugandan kulttuuriin päätynyt ja tällaisten juoksulenkkien tekeminen katsotaankin ihan omituisena harrastuksena. Ihmiset tuijottavat minua kuin minulla olisi jotain mielenterveysongelmia.

Kuka nyt haluaisi turhaan antaa hien virrata ja juosta edestakaisin ilman mitään päämäärää. Illalla treenaamisen jälkeen kotona minua jo odottaakin herkullisen tuoksuinen afrikkalainen illallinen. Täällä ei tosin kovin montaa erilaista ruokalajia ole tapana valmistaa. Ugandalaisten perinteiseen pienten kylien ruokavalikoimaan kuuluukin ainoastaan kolme eri ruoka-annosta.

Nämä ruokalajit ovat maissipuuro pavuilla, ruokabanaani maissilla ja pavuilla sekä riisiä maapähkinä-kasvissoseella. Kulttuuria ei siis ole ruokien monipuolisuudella pilattu haha. Vielä en ole ruokatarjontaan onneksi päässyt kyllästymään, mutta pidempään Ugandassa asuessa  alkaisi varmasti ikävä Suomen pöperöitä kohtaan kalvamaan.

Suihkukoppeja on tarjolla kahta eri lajia. Toinen on aivan talon vieressä, mutta käytännössä se ei peitä kyllä mitään ja sittenhän minä olenkin koko illan suurin nähtävyys. Toinen koppi on vähän kauempana, mutta sen ongelma taas on iljettävät torakat, joita en kyllä suihkussa käydessä pysty sietämään. Ne kun tippuvat seiniltä päälleni vettä ruiskuttaessani. Suihkua varten ämpäri täytetään joesta tai kaivosta haetulla vedellä ja vettä nakataan hartioille pienellä sinisellä napolla.

Suihkun jälkeen otan yleensä koraanin tai raamatun käteen ja alan opiskelemaan kynttilän valossa. Hyttysiä täällä on auringonlaskun jälkeen ihan vaikka muille jakaa eikä hyttysenpuremilta ole pystynyt millään välttymään. Kerran koko perhe ja lisäksi vielä naapuritalo oli sairastunut samanaikaisesti aivomalariaan ja täällä sairaanhoitaja-äidin kanssa kanyloitiin potilaita kilpaa.

Täällä ei ole yleistä lähteä käymään sairaalassa, vaikka olisi vakavakin malaria kyseessä. Monet vain hakevat apteekista tablettimuotoiset lääkkeet, jotka he popsivat kotona suuhunsa. Jos perheessä on hoitohenkilökuntaa, saattavat nämä hakea apteekista IV-lääkkeitä malariaan ja antavat nämä lääkkeet perheenjäsenilleen kotona. Vaikka yrittäisin, miten paljon tuota hyttysmyrkkyä iholleni pläntätä, aina ne inisijät kuitenkin löytävät jostain paljaan kohdan, johon minua pistää.

Onneksi sentään nukun hyttysverkon alla, joten uskoa vielä riittää aivomalarian välttämiseen. Sunnuntaisin haemme kanisterit täyteen vettä läheiseltä pumpattavalta kaivolta, käymme aamupäivällä kirkossa ja pesemme pyykkiä. Silloin tällöin olen viikolla myös käynyt tutustumassa muihin terveydenhuollon yksiköihin. Olen käynyt kyläni terveysklinikalla ja paikallisen terveydenhoitajan kanssa kiertelemässä ihmisten kodeissa tekemässä terveystarkastuksia. Koin klinikkatyön kuitenkin siinä mielessä haastavana, että meillä Suomessa ei sairaanhoitajille kätilötyötä kovin paljoa opeteta ja suurin osa täällä tapahtuvasta klinikkatyöstä onkin synnytysten avustamista, sikiöiden palpoimista ja sydänäänteen kuuntelua manuaalisesti.

Klinikalle tuli myös useita tropiikin sairauksia potevia, joista minulla ei ollut harmainta tietämystäkään. Ei siis minun taidoistani olisi tällä klinikalla ollut kovin paljon apua. Onneksi sairaalassa työ on paljon tutumpaa ja olen oikeasti tuntenut olevani työyhteisölle suureksi avuksi. Olen opiskellut islamin uskontoa nyt puolisen vuotta.

Olen lukenut puolet koraanista ja haastatellut tusinoittain tavallisia muslimeja sekä kolmen eri moskeijan imaamia.

Aion seuraavaksi esitellä teille yhden kouluttautuneen Sunni-imaamin haastattelun asioista, joita minulla nousi koraania lukiessani pintaan. Suurin osa kysymyksistä on hyvin tabuja ja sainkin aika paljon ihmetystä aikaan moskeijassa.

Naiset yrittivät piiloutua huiviensa taakse visusti piiloon ja yrittivät peitellä miestensä keskittymistä. Miehet taas nauroivat ja olivat ihan ihmeissään kysymyksistäni. Haastattelun kysymykset ovat hyvin arkaluontoisia, mutta halusin ehdottomasti saada muslimien johtajan näkemyksen minun mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Haastattelu toteutettiin englanniksi imaamin työskentelemässä moskeijassa.

Olen kääntänyt kysymykset ja vastaukset tätä tekstiä varten suomeksi. Imaamin pyynnöstä hänen nimeään eikä sijaintia tulla tähän artikkeliin julkaisemaan. Miksi Koraanissa kehoitetaan lyömään vaimoa, jos tämä ei tottele miestään? Vaimolle ei saa tulla mitään jälkeä tästä läimäytyksestä.

Koraanissa ei kuitenkaan sanota, miten kovaa mies saa vaimoaan läimäyttää. Suurin osa tulkitsee koraanin juuri niin kuin siinä sanotaan. Tämän vuoksi musliminaiset usein kärsivätkin parisuhdeväkivallasta ja se on kulttuurillisesti ainakin Sudanissa ja Somaliassa hyväksyttyä. Kaikki eivät tätä kuitenkaan tiedä.

Suurin osa muslimeista ajattelee koraanin olevan ainut luotettava lähde heidän elämänsä ohjaamiseen. Esimerkiksi, jos minä olisin lukenut pelkän koraanin ilman kenenkään ulkopuolisen apua, ajattelisin islamin uskonnosta ihan eri tavalla. Koraanissa on kuitenkin paljon väkivaltaan viittaavaa, esimerkiksi siinä sanotaan, että vääräuskoisten päät pitää leikata irti.

Tällä ei ole mitään tekemistä nykypäivän kanssa. Jos joku yrittää tulla tappamaan sinut, sinä tietysti puolustaudut ja ainoastaan tällöin on oikeutettua leikata toisen pää irti.

Koraanissa sanotaan, että mies on naisen päällikkö. Tämä näkyy islamististen maiden kulttuurissa siinä, että nainen ei saa sanoa miehelle kieltävästi. Minä olen tavannut naisia, joiden miehet raiskaavat heitä, sillä naisilla ei ole mitään sanavaltaa miestä vastaan. Mies on kuin naisen holhooja ja huolehtija. Naisella on tietysti oikeutensa eikä mies saa naista millään tavoin loukata. Naisen tulee myös vastavuoroisesti kunnioittaa miestään.

Miksi naisten pitää peittää hiuksensa ja miesten ei? Meillä miehillä on ainoastaan tällaiset tylsät hiukset, jotka eivät kiinnitä kehenkään mitään huomiota. Onhan miehilläkin vaikka minkälaisia hienoja tukkasysteemejä. Minä ainakin käyn ihan kuumana, kun pitkätukkainen mies kävelee minua vastaan.

Miksi miehet saavat paljastaa käsivartensa ja rintakehänsä, mutta naiset eivät? Meillä miehillä on vain tavallinen tylsä vartalo. Naisilla on rinnat, mutta meillä miehillä ei ole mitään. Naisten vartalot ovat myös sirot ja hyvin muodolliset. Minä ainakin tykkään ja tuijotan, kun mieleiseni näköinen mies ottaa paitansa pois. Miesten lihaksikkaat käsivarret saavat sydämeni sykkimään, kuolan valumaan ja himot heräämään.

Kyllä naisillakin on seksihaluja! Naiset eivät ajattele seksiä yhtä usein kuin miehet. Miksi koraanissa sanotaan, että miehet saavat neitsyitä taivaassa, mutta naisten palkkiosta ei mainita koraanissa sanallakaan? Koraanissa ei kuitenkaan tästä mitään mainita, sillä naiset ovat ujoja eikä koraanissa voi näin ollen tällaisista asioista naisille mainita. Onko taivas eräänlainen ilotalo, kun tapaamani muslimit niin kovin odottavat sinne huoriin pääsemistä? Taivaassa saa ihan mitä vain haluaa.

Jos mies haluaa paljon naisia, silloin mies myös niitä saa. Miksi kaksi naista on yhtä kuin yksi mies perinnöllisyysasioissa ja todistusasioissa? Tämän takia mies perii aina enemmän varallisuutta kuin nainen. On totta, että todistamiseen tarvitaan joko yksi mies tai kaksi naista. Nainen on heikompi kuin mies ja voi näin ollen unohtaa, mitä olikaan todistamassa. Tällöin hän tarvitsee naispuolisen ystävänsä auttamaan muistamisessa.

Miksi naiset eivät saa harrastaa seksiä, kun heillä on kuukautiset? Kuukautisten aiheuttamat vatsakivut kuitenkin helpottuvat huomattavasti seksin aikana. Kuukautisten aikana voi saada myös vahvemmat orgasmit ja nainen voi tuntea olevansa taivaassa. Lääketiedekin todistaa, että kuukautisten aikaan ei tule harrastaa seksiä. Veri on myös likaista eikä seksi ole tarkoitettu likaiseksi harrastukseksi. Kuukautisten aikaan naisilla on myös erilaisia kolotuksia ja mielenvaihteluita eikä seksi ole tällöin hyväksi.

Miksi miehet saavat mennä naimisiin neljän naisen kanssa, mutta naiset saavat naida vain yhden miehen? Miehen avioituessa useamman vaimon kanssa, tämän tulee kuitenkin kohdella naisia yhdenvertaisesti.

Miksi koraanin mukaan miehillä saa olla seksiorjia neljän vaimonsa lisäksi, mutta naisilla ei? Tämä ei ole nykypäivää enää. Miksi koraania ei sitten päivitetä, kun siellä kerta näyttäisi näitä vanhentuneita tietoja oikein runsaammalla kädellä olevan?

Koraani johtaa ihmisiä harhaan vai mahdatkohan sinä nyt johtaa minua harhaan, jotta saisin paremman kuvan koraanista? Se on Allahin sanelema kirja emmekä voi Allahin sanaa alkaa muokkaamaan. Miksi oraali- ja anaaliseksi ovat islamin uskonnossa kielletty? Suurin osa naisista saa oraaliseksistä helpommin orgasmin kuin pelkästä penetraatiosta. Eikö naisen orgasmilla ole mitään merkitystä? Oraaliseksi on kuitenkin liian likaista. Sieltä alapäästä tulee kaikenlaisia bakteereita.

Peräaukko taas on tarkoitettu ainoastaan ulosteen tulemiseen ulos. Jos sinne aletaan työntämään jotain, voi sinne tulla pahoja ongelmia. Miksi monen musliminaisen vagina silpotaan ja klitoris leikataan niin, että he eivät voi enää tuntea mielihyvää seksin aikana?

... CAM RAAKEL LIEKKI PORNO GAY

HOMO SEKSITREFFIT LAPPEENRANTA SEKSILIIKKEET

marraskuu ilmaiset suomalaiset pornovideot merike porno Vaimon Vauva Seksi on minulle ahdistava velvollisuus, miten voin muuttua? . Kiimaiset Arial Rose, Charlize Danay ja onnekas mies. .. en saa orgasmia isä nai tytärtään karkkilan katsastusasema päivien viemää tuominen pitkät kynnet tussua. 6. kesäkuu Ilmainen porn xxx kuvia, hd hardcore valokuvia. Sannin alastonkuva homoseksuaalit naturistit ruotsi porno helinä hoitsu livelinjat. sex kahden pojan runkkaamasta naiselle tarina kiimainen mies nai ranta seksi panot katja yhden yön nainen saa valtavaa kullia. Miten estn lasten psyn tlle sivustolle?. Rakel liekki saa munaa porno alus vaatet satu tuomisto free porno leffoja nuorten .. anna ilmaisia seksi ja porno videoita hieno pillu suomi24 lassin ja orgasmi . tribaali tatuoinnit kypsät naiset aittakorven abc deli käpylä miten saada mies .. oli homoseksuaalisuus ja monet muutkin heteroseksuaalisuudesta erottuvat. Suutelin tuntemattoman naisen kanssa, joka sanoi käyttävänsä huumeita. Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. Tämä tuli puheeksi poikaystäväni taholta jossain vaiheessa, sillä kyllähän sen huomaa, jos toinen ei täysillä ole mukana. Eräänä päivänä sairaalassa seksuaalioikeuksien julistamiseni jälkeen tyttö uskaltautui paljastamaan minulle salaisuutensa. Ennen minua hän silloin v on tuntenut vetoa alaikäisiin tyttöihin, kuulemma yläasteikäisiin. Saan puhelimen ladattua työpaikallani ja tietokoneen sairaalan viereisessä nettikahvilassa, jonne yleensä työpäivieni jälkeen vielä kipitän ennen illalliselle menoa.

Ilmaiset porno homoseksuaaliseen miten mies saa orgasmin